lähden viikonlopuksi kaverin luokse, luvassa vähän piletystä ja uusia kasvoja. ehkä hieman hirvittää uudet ihmiset, mutta onneksi minuun tuskin kukaan kiinnittää huomiota tai välittää :) joten samapa tuo, ja alkoholin voimalla saan estoja ja kuorta vähän pois. pitäisi ennen lähtöä siivota ja pakatakin vielä vähäsen, mutta sen sijaan olen naulaantunu tähän koneelle tuijottamaan Pakoa. olen ehkä niin rakastunut <3____<3 hihi. miller on ihana. muistan kuinka kuolailin sitä jo ylä-asteella kun Suositut tuli telkkarista :'] pitäis kyllä katsoa Ihmisen Tahra joku päivä. tietääkö kukaan mista saisi Dinotopiaa?

suolakeksejää + fetaa
150g fitnes-muroja + maitoa

tulossa:
eväsleipä (ruisleipä, juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia)
vettä
memua

pitäisi kehittää inho täysinäisyyttä kohtaan ja rakkaussuhde tyhjyyteen vatsassa. mutt kun sisälläni on tyhjää yksinäisyydestä ja enempää ei ehkä enää mahdu. vaikka osittain kyllä pidän siitä. liika sosialisoituminen ei loppujen lopuksi sovi minulle, tarvitsen liikaa aikaa itselleni jotta kerkeäisin sosialisoida monien kanssa ja paljon. yksi parhaimmista ystävyyssuhteistani on tyttöön jota näen loppujen lopuksi aika todella harvoin. mutta kun näemme minulla on aina parasta aikaa, viihdyn. vasta hetki sitten olen tajunnut että olen ehkä rehellisimmin oma itseni hänen seurassaan. en silloinkaan 100% mutta paljon enemmänkuin missään muussa seurassa, enemmän kuin joskus vain itseksenikin.

ja sitten on toinen ystävä ketä näen tosi harvoin, mutta kenen seurassa viihdyn tosi hyvin. on vain vähän.. hänen sielunsiskonsa ehkä vihaa minua. en ole varma, mutta jostain syystä saan aina sellaisia fiboja että hän ei pidä minusta. ehkä en ole tarpeeksi hieno, tyylikäs, kiinnostava, kiva ja aikuinen.

sitten on yksi ihminen joka noin vuosi sitten oli minulle kuin sielunsisko, mutta jonka kanssa en meinaa nyt tulla toimeen. syynä on minun kateuteni. ja sitten vain kyräilen hänelle ja katson salaa kateellisesti. ja vittuunnun pienimmistäkin jutuista.

ja loput ystävät asuvatkin kauempana. kaveri ovat sitten niitä keiden tapaamisia saatan joskus perua ihan vain koska ahdistun liikaa ajatuksesta että pitäisi nähdä eikä ole mitään kummempaa suunnitelmaa. iskee pakottava tarve olla vain itsekseni. en tajua mistä se johtuu.

1 viipale limppua + juustoa
1/4 pastaa
1½dl rasvatonta jogurttia
1 suolakeksi + fetaa
100g fitnes-muroja + maitoa
2dl kaakaota

huonohuonohuonohuono.hyi.

marya hornbacher kirjoitti "ja niin kuljin peilin läpi... oli helppo mennä. vaikeampaa oli löytää tie takaisin"
minun on vaikea löytää sisäänpääsyä. miksi? ehkä siksi että tiedostan haluni turhankin hyvin. tahdon laihtua, haluan anoreksian. jonkinasteisen. ehkä pidät minua idioottina ja huomionhakuisena angstisena kakarana, mutta haluni anoreksiaan on puhtaasti halu laihuuteen. ei sairauteen, hoivaan, humioon, kyselyihin, johonkin porukkaan kuulumiseen, siihen että joku huomaisi. ei en kaipaa mitään niistä, vain hoikan vartalon. haluan kantaa vaatteita kauniista ja saada ne näyttämään samalta kuin kate moss.

niin kauan kuin muistan olen halunnut olla keiju. keijumainen. siro. notkeakin. sievä. satuolento. pieni. menninkäinen. sellainen joka mahtuu vaikka taskuun. pienikokoinen. mitä minä taas olen aina ollut? enemmän tai vähemmän lihava, lähellä ylipainoista, kerran lähellä alipainoista.

haluan vaatteiden istuvan kauniisti. haluan pystyä riisuutumaan peilin edessä ja pitää näkemästäni. haluan nähdä kylkiluuni, lonkkaluuni, solisluuni, siipiluuni. haluan näyttää sirolta. haluan alkaa nelosella.

minun ongelmani on se etten pääse anoreksian maailmaan. se ei ota minusta valtaa vaan ongelmani ruoan kanssa on toinen. syön liikaa. ja sen lisäksi että syön liikaa syön viel lisää liikaa kaikkea huonoa. napotelen. minun on aluksi lopetettava napostelu. syötävä rytmillä ja sitten karsia rytmistä osia pois.

aamiainen. lounas. välipala. iltapala.

aamiainen. lounas. iltapala.

aamiainen. lounas.

lounas.

4.....?