marya hornbacher kirjoitti "ja niin kuljin peilin läpi... oli helppo mennä. vaikeampaa oli löytää tie takaisin"
minun on vaikea löytää sisäänpääsyä. miksi? ehkä siksi että tiedostan haluni turhankin hyvin. tahdon laihtua, haluan anoreksian. jonkinasteisen. ehkä pidät minua idioottina ja huomionhakuisena angstisena kakarana, mutta haluni anoreksiaan on puhtaasti halu laihuuteen. ei sairauteen, hoivaan, humioon, kyselyihin, johonkin porukkaan kuulumiseen, siihen että joku huomaisi. ei en kaipaa mitään niistä, vain hoikan vartalon. haluan kantaa vaatteita kauniista ja saada ne näyttämään samalta kuin kate moss.

niin kauan kuin muistan olen halunnut olla keiju. keijumainen. siro. notkeakin. sievä. satuolento. pieni. menninkäinen. sellainen joka mahtuu vaikka taskuun. pienikokoinen. mitä minä taas olen aina ollut? enemmän tai vähemmän lihava, lähellä ylipainoista, kerran lähellä alipainoista.

haluan vaatteiden istuvan kauniisti. haluan pystyä riisuutumaan peilin edessä ja pitää näkemästäni. haluan nähdä kylkiluuni, lonkkaluuni, solisluuni, siipiluuni. haluan näyttää sirolta. haluan alkaa nelosella.

minun ongelmani on se etten pääse anoreksian maailmaan. se ei ota minusta valtaa vaan ongelmani ruoan kanssa on toinen. syön liikaa. ja sen lisäksi että syön liikaa syön viel lisää liikaa kaikkea huonoa. napotelen. minun on aluksi lopetettava napostelu. syötävä rytmillä ja sitten karsia rytmistä osia pois.

aamiainen. lounas. välipala. iltapala.

aamiainen. lounas. iltapala.

aamiainen. lounas.

lounas.

4.....?